Vaikka pyrin jatkuvasti itsekriittisyyteen ja kehittymiseen kuvaajana, niin tälle vuodelle on koputeltava puuta. Nyt viimeiset kuukaudet ovat menneet siten, että kuvaamisessa ja omien kuvien fiilistelyssä on ollut vähän sellaista lapsenomaista uutuudenviehätystä. Aito innostuminen laittaa kokeilemaan enemmän, tekemään asioita eri tavalla ja joskus vähän vaikeammankin kautta. Tällä hetkellä se tuntuisi kantavan hedelmää kuvina, joihin osaan olla tyytyväinen.

Tällä kertaa tuo innostuminen näkyi jonkinlaisena extra mailin kulkemisena. Minulta tilattiin siskosten riparikuvat ja aistin, että kuvattavat olisivat valmiita näkemään kuvien eteen vähän vaivaakin. Kuvathan ovat aina vähintään kuvaajan ja kuvattavan tiimityön tulos, toki joskus mukana on myös enemmän tekijöitä.

Pyydyimme lyhyen keskustelun jälkeen ratkaisuun, että kuvaamme suolla, joka sijaitsee aika lähellä Jyväskylää. Ajaksi valikoitu iltamyöhä, koska silloin valo olisi näihin kuviin sopivin mahdollinen. Paikalla oli upottavaa, märkää ja himputisti öttiäisiä, mutta myös naurua ja hyvää tekemisen meininkiä. Lopulta vaiva kannatti ja se näkyy lopputuloksessa. Ötökätkin muodostivat pariin kuvaan hienon lisäelementin. :)

Mitä tässä koetan kaarrellen kertoa on se, että koska kuvat ovat tiimityön tulos, niin joskus asiakkaankin venyminen mukavuusalueelta auttaa lopputuloksen syntymisessä. Vaikka hyvä kuvaaja tekee asiallista kuvaa tilanteessa kuin tilanteessa, niin vaikkapa juuri näitä kuvia olisi hyvin vaikea tehdä keskipäivän valossa kaupungin puistoalueella.

Kiitokset vielä kaikille osallistuneille ja toivottavasti nämä ja monet muut setin kuvat jäävät päivästä kivaksi muistoksi. :)