Pääsin kesällä kuvaamaan yhdet pohjanmaalaiset häät ja voi pojat mikä meininki siellä oli! Vaikka en stereotyyppeihin niin uskokaan, mutta jotkut asiat tuntuivat pitävän kutinsa. Näissä häissä aivan mielettömän sydämelliset rakastavaiset kestitsivät suuren porukan sukua ja kavereita ja pitivät siinä samalla himputin hauskaa.

Tästä päivästä jää varmasti mieleen parin lisäksi heidän tapansa juhlia. Kaikesta oli tehty rohkeasti heidän näköistään. Esimerkiksi rakkaus metallimusiikkiin oltiin saatu sovitettua upeasti perinteiseen hääromantiikkaan niin sisustuksen, kuin ohjelmankin osalta.

Olen ennenkin kirjoitellut siitä, että tietty rohkea heittäytyminen auttaa hyvien kuvien tekemisessä. Näissä juhlissa heittydyttiin ennen kirkkoa ihan keskelle metsää kuvaamaan potretteja ja itse juhlissa sekä pari, että muut esiintyjät laittoivat itsensä rohkeasti likoon erilaisissa ohjelmanumeroissa. Pilke silmäkulmassa ja kyky nauraa sekä itselleen, että kaverille ovat upeita lahjoja.

Olen joskus romantisoinut ajatuksella, että voisin kuvata häät siten, että toimitettavien kuvien määrä olisi esim. vanhan liiton filmirullallinen eli 30. Tällaisesta päivästä tehtävä olisi mielettömän vaikea, koska mukaan pitäisi saada ns. tärkeitä virallisia kuvia, sekä niitä, jotka kertovat päivän tunnelmaa. Yritin nyt kuitenkin valita mukaan 30 kuvaa kertomaan pienen siivun tästä kokemuksesta. Olkaapa hyvät. :)