Moikka!

Tässä vähän aikaa sitten sain puhelun Kukkakauppa Ruusupuusta. He kysyivät, että tulisinko juttelemaan jotain hääkuvauksesta heidän järjestämään live-lähetykseen 20.2. Suostuin totta kai ja jäin pohtimaan, että mitä tästä aiheesta osaisin kertoa.

Siinä tuumaillessa tajusin, että viestin näistä töistä nykyään tosi vähän ulospäin. Ajattelin, että nyt kun järjestelen ajatuksia ja keksin jutun aiheita tuohon esiintymiseen, niin samalla vaivalla kirjoittelen pienen pätkän blogiakin. Tästä tuskin tulee tapaa, mutta nyt tuntui hyvältä idealta!

Opiskelin 2019 – 2020 media-alan erikoisammattitutkintoa valokuvauksen osaamisalalta, eli tuttavallisemmin valokuvaajamestari -opintoja. Siinä opiskellessa ja näyttöjä kasatessa suhdettani myös hääkuvaan. Mitä hääkuvaus on minulle, miksi teen sitä ja mitä itse saan siitä?

Monet tämän tietävätkin, mutta minullehan tämä valokuvausyrittäjyys on sivutoimista, kesä- ja viikonloppupainotteista toimintaa. Se asettaa sellaisen mindsetin, että mikäli käytän täyspäiväisestä työstäni jäävää vapaa-aikaa johonkin, sen on pakko olla jotain erityisen mielekästä. Monenlaiset kuvat ovat tärkeitä, mutta huomaan, että saan eniten “kiksejä” ihmisten reaktioista mm. juuri hääkuviin. Hääkuvaukset ovat myös kuvaustyyppi, jota pystyy tekemään normaalin viikkotyön ohessa ja kesälle aina osuva kesälomakin helpottaa järjestelyjä.

Tosiaan hääkuvaus ja hääkuvat vaikuttavat olevan ihmisille oikeasti tärkeitä ja se motivoi.

Nykyajan työelämässä ja etenkin tietotyössä on myös paljon sellaista tiettyä abstraktiutta. Oma työnjälki, vaikkakin tärkeä, ei välttämättä näy aina niin selkeänä suuren tiimin yhteistyössä.

Yrittäjänä asiakkaalle kuvaaminen on tälle loistavaa vastapainoa. Siinä on sellaista tiettyä mukavaa artesaaniutta. Sellaista fiilistä, että “Nämä kuvat olen nyt tehnyt näillä käsillä ja näillä silmillä olen nähnyt teidät. Näissä kuvissa olette te ja nämä on tehty teille. Tähän olen vuodattanut vuosien ja satojen tuhansien kuvien harjoittelun. Tämä on minun työni.”

Okei, nyt meni vähän dramaattiseksi. Mutta tosiaan fanitan jonkin verran käsityöläisiä, olivat he sitten suutareita, räätäleitä, koruseppiä, taidemaalareita tai mitä tahansa. Itselläni peukalo on keskellä kämmentä, mutta haluan ajatella valokuvauksesta jotain samaa. Käsityössä on jotain niin kovin yksinkertaista ja rehellistä, “Tein tämän sinulle.” -ajattelua.

Toisaalta hääkuva, etenkin dokumentaarinen, on myös ajankuva. Näillä kuvilla on arvo myös hääparin henkilökohtaiset arvon ulkopuolella. Ne kertovat suomalaisesta hääkulttuurista tänä vuonna ja ovat sinänsä mielenkiintoista ja tärkeää dokumentaatiota tulevaisuutta ajatellen.

Haaveilen vähän, että joskus hääkuvia voisi esittää jossain vähän “hitaammassa” -ympäristössä. Jossa niitä olisi aikaa katsoa ja miettiä. Perustin viime vuonna @offsetweddings -instatilin, mutta koen jotenkin, että minua kiinnostavat hääkuvat eivät oikein toimi instassa. Niissä on sellaisia nyansseja, mitkä eivät ehkä avaudu ihan täysin nopeasti selattavassa kuvavirrassa. En nyt ole täysin haudannut tuota tiliä, mutta sitä pitää vähän miettiä. Ehkä se voisi toimia tukemassa jotain hitaampaa esitysmuotoa.

Mutta ei tässä tämän tärkeämpiä! Mulle voi laittaa valmiiksikin hääkuvaukseen liittyviä kysymyksiä osoitteeseen jussi@jussikoskela.fi. Lupaan vastata jokaiseen joko lähetyksessä tai palata asiaan maililla! Itse lähetys alkaa lauantaina 20.2 klo. 14.15. Ruusupuun Facebook– ja insta-tileillä.